About
Olen filosofian tutkija, eli ihminen joka lukee muiden tutkijoiden kirjoittamaa filosofista tutkimuskirjallisuutta ja osallistuu niissä käytävään, usein ulkopuoliselle vaikeaselkoiseenkin keskusteluun kirjoittamalla niiden pohjalta omia akateemisia tekstejään. Lisäksi opetan filosofiaa yliopistolla. Kumpikaan toiminnan laji ei tärkeydestään huolimatta kuitenkaan tavoita sitä, mitä voisi kutsua filosofina olemiseksi erotettuna filosofian tutkimisesta ja opettamisesta. Filosofi on julkinen rooli ja olento siinä missä muutkin länsimaisen yhteiskunnan roolit ja olennot: tuomari, lääkäri, pappi, opettaja, poliisi, ja niin edelleen.
Filosofi ei ole tuomari: filosofin rooli ei ole tuomita muita ihmisiä vaan ymmärtää heitä ja ennen kaikkea auttaa heitä ymmärtämään itseään. Filosofi ei ole lääkäri: Epikuroksen maksiimista huolimatta filosofi ei tarjoa lääkettä kuin välillisesti eikä hän lajittele ajatuksia terveisiin ja patologisiin. Filosofi ei tarjoa elämän tarkoituksia eikä se vastaa sielullisiin huoliin - näitä varten meillä on pappeja ja heidän nykykollegojaan, psykologeja.
Mitä filosofi sitten tekee? Sokrates puhui filosofiasta maieutiikkana eli lapsenpäästönä. Filosofi "päästää" ihmiset heidän totuudestaan antamalla heille mahdollisuuden puhua sen julki. Näin hän auttaa heitä ymmärtämään sitä aiemmin ennakkoluulon muodon ottanutta totuutta, mitä heissä tavallaan jo on, ja tätä kautta myös sitä totuutta, mitä heissä ei ole. Ihmisyys on tässä suhteessa ikävän moniselitteistä ja filosofia on hedelmällisin tapa tulla toimeen tämän tosiasian (ha!) kanssa. Tämä blogi on tietoinen yritys toimittaa tätä roolia ympäristössä joka on muuttunut viime aikoina jokseenkin vihamieliseksi kaikenkarvaiselle moniselitteisyydelle.
Filosofi ei tässä roolissaan ota puoluepoliittista tai muutakaan perustavaa kantaa, mutta ei myöskään ole puolueeton - hän on hieman pömpöösisti ja epäselvästi todeten ehkä loppujen lopuksi niiden puolella, jotka eivät kuulu kunkin ehdottoman historiallisen tilanteen ehdottomiin puolueisiin. Tämä blogi on eräänlainen Denktagebuch, ajatuspäiväkirja, sarja päivittäin nousevia piinaavia ajatuksia jotka on ajateltava julkisesti tullakseen todella mietityiksi. Tällaisina ne pysyvät tietoisesti akateemisen filosofian rajamailla, hiomattomina kivinä, joita kertyy taskuihin ehkä joskus työstettäviksi pidemmälle, ja sitä useammin hylättäviksi miljoonalaatikoiden pohjalle.